Kokemuksia kehon ja mielen yhteydestä näyttelijäntyössä
Hutchings, Jaakko (2023-04-21)
Lataukset:
Hutchings, Jaakko
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
21.04.2023
Maisterin opinnäytetyö
näyttelijäntaide
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061655986
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061655986
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytetyössäni kehon ja mielen yhteyttä näyttelijäntyössä. Tutkin traumaperäisen stressihäiriön vaikutusta tähän yhteyteen ja näyttelijän ilmaisuun. Etsin vastauksia kehon kuuntelun parantamiseen sekä omien rajojen tunnistamiseen. Etsin tunneilmaisun hallintaa sekä kehon että mielen tasolla. Keho ja mieli ovat yhtä. Niitä ei oikeastaan voi erottaa täysin toisistaan. Paneudun kehonkielen ja tunneilmaisun merkitykseen ja moniosaisuuteen näyttelijäntyössä. Olen etsinyt vastauksia opintojeni aikana opettajilta, kanssaopiskelijoiltani sekä kirjallisuudesta. Olen tietoinen siitä, että keho muistaa traumat; ja siitä, että traumat voivat joskus jäädä kehoon. Haluan jakaa tietoa traumaperäisen stressihäiriön oireista ja niiden vaikutuksesta näyttelijäntyöhön.
Paneudun omiin kokemuksiini näyttelijäntyön harjoitteissa. Siihen, mitä haasteita traumat tuottavat näyttelijäntyössä, miten nämä haasteet ilmenevät ja miten niitä vastaan voi taistella, kunnes traumoihin ystävystytään ja ne hyväksytään, jonka jälkeen traumasta parantuminen voikin vasta alkaa. Jaan omia kokemuksiani haasteista, joita on esiintynyt tunneilmaisussa silloin kun paniikki on ottanut minusta vallan. Avaan omia näiden kahden vuoden opiskeluni aikana käsittelemiäni asioita, mitkä ovat avautuneet minulle pikkuhiljaa ja auttaneet minua eteenpäin näyttelijäntyössä.
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa hermoston kautta. Ne voidaan käsittää yhtenä psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena. Ne vaikuttavat toisiinsa tiedostamatta ja tietoisesti. Näyttelijäntyössä niiden yhteys on hyvin tärkeä löytää. Traumat voivat tulla tämän yhteyden väliin estämään kehon kuuntelua ja tunteiden säätelyä. Mielikuvitusta voi vahvistaa antamaan keholle positiivisia kokemuksia, jotta keho pääsee takaisin homeostaasiin ja pois negatiivisten kokemuksien otteesta sekä ylikuormituksen tilasta. Erilaisissa näyttelijäntyön harjoitteissa mielen voimaa ja kehon kuuntelua voi vahvistaa tukien traumasta parantumista. Näyttelijäntyön harjoitteet ovat tukeneet minua omassa paranemisprosessissani. Ongelmani ei ole ollut saada tunnetta päälle, se on pikemminkin ollut päinvastoin. Ongelma on ollut, että miten saan tunteen loppumaan silloin kun kehoni alkaa luulla sen olevan aito ja saan paniikkikohtauksen.
Turvallisen ja rakentavan ryhmän osana oleminen voi auttaa traumasta toipumiseen. Jotta voi olla osa ryhmää sosiaalisesti, on tunnettava oma itsensä. Oman itsen löytäminen on keskiössä traumasta parantumisessa. Tätä kautta voi löytää läsnäolon, joka auttaa rauhoittumaan paniikkikohtauksissa ja hälventämään niitä. Läsnäolo on myös näyttelijäntyön tärkeimpiä asioita. Tekniikat ja harjoitteet, jotka auttavat olemaan pois omasta päästä, auttavat läsnäoloon ja keskittymisvaikeuksiin.
Tunteet on hyväksyttävä, jotta niitä voi työstää. Näyttelijänä on hyvä pystyä ilmaisemaan tunteita laajalla skaalalla, ilman työkyvyn menetystä. Haavoittuvaisuuden näyttäminen auttaa parantumaan näyttelijänä. Traumoista parantuminen vaatii ulostuloa puheellisesti tai kehollisesti.
Omien rajojen tietäminen ja kunnioittaminen on osa oman itsensä tuntemista ja oman itsensä suojelemista. Omia rajoja on työstettävä ajan kanssa pikkuhiljaa trauman jälkeen. Mukavuusalueen laajentaminen auttaa traumasta yli pääsemiseen. Aivot täytyy kouluttaa uudelleen ymmärtämään, ettei ole hätätilanne silloin kun jokin asia laukaisee paniikkimaisen reaktion jossain tilanteessa.
Paneudun omiin kokemuksiini näyttelijäntyön harjoitteissa. Siihen, mitä haasteita traumat tuottavat näyttelijäntyössä, miten nämä haasteet ilmenevät ja miten niitä vastaan voi taistella, kunnes traumoihin ystävystytään ja ne hyväksytään, jonka jälkeen traumasta parantuminen voikin vasta alkaa. Jaan omia kokemuksiani haasteista, joita on esiintynyt tunneilmaisussa silloin kun paniikki on ottanut minusta vallan. Avaan omia näiden kahden vuoden opiskeluni aikana käsittelemiäni asioita, mitkä ovat avautuneet minulle pikkuhiljaa ja auttaneet minua eteenpäin näyttelijäntyössä.
Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa hermoston kautta. Ne voidaan käsittää yhtenä psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena. Ne vaikuttavat toisiinsa tiedostamatta ja tietoisesti. Näyttelijäntyössä niiden yhteys on hyvin tärkeä löytää. Traumat voivat tulla tämän yhteyden väliin estämään kehon kuuntelua ja tunteiden säätelyä. Mielikuvitusta voi vahvistaa antamaan keholle positiivisia kokemuksia, jotta keho pääsee takaisin homeostaasiin ja pois negatiivisten kokemuksien otteesta sekä ylikuormituksen tilasta. Erilaisissa näyttelijäntyön harjoitteissa mielen voimaa ja kehon kuuntelua voi vahvistaa tukien traumasta parantumista. Näyttelijäntyön harjoitteet ovat tukeneet minua omassa paranemisprosessissani. Ongelmani ei ole ollut saada tunnetta päälle, se on pikemminkin ollut päinvastoin. Ongelma on ollut, että miten saan tunteen loppumaan silloin kun kehoni alkaa luulla sen olevan aito ja saan paniikkikohtauksen.
Turvallisen ja rakentavan ryhmän osana oleminen voi auttaa traumasta toipumiseen. Jotta voi olla osa ryhmää sosiaalisesti, on tunnettava oma itsensä. Oman itsen löytäminen on keskiössä traumasta parantumisessa. Tätä kautta voi löytää läsnäolon, joka auttaa rauhoittumaan paniikkikohtauksissa ja hälventämään niitä. Läsnäolo on myös näyttelijäntyön tärkeimpiä asioita. Tekniikat ja harjoitteet, jotka auttavat olemaan pois omasta päästä, auttavat läsnäoloon ja keskittymisvaikeuksiin.
Tunteet on hyväksyttävä, jotta niitä voi työstää. Näyttelijänä on hyvä pystyä ilmaisemaan tunteita laajalla skaalalla, ilman työkyvyn menetystä. Haavoittuvaisuuden näyttäminen auttaa parantumaan näyttelijänä. Traumoista parantuminen vaatii ulostuloa puheellisesti tai kehollisesti.
Omien rajojen tietäminen ja kunnioittaminen on osa oman itsensä tuntemista ja oman itsensä suojelemista. Omia rajoja on työstettävä ajan kanssa pikkuhiljaa trauman jälkeen. Mukavuusalueen laajentaminen auttaa traumasta yli pääsemiseen. Aivot täytyy kouluttaa uudelleen ymmärtämään, ettei ole hätätilanne silloin kun jokin asia laukaisee paniikkimaisen reaktion jossain tilanteessa.